Elikkäs nyt yritän sitten päijäillä uuden ympäristön kanssa ja  _joudun_ taas HTML:n kanssa tappelemaan.

Ei se mitään, julkaisen kuitenkin nykyään täällä!

Näkymisiin! :)

Tuli eilen kirjoiteltua pitkään ja hartaasti ja mitäpä kävi? No Vuodatus söi koko kirjoituksen?! Tällä hetkellä sellainen jurppiminen, ettei toista. Harkitsen hyvin vakaasti blogin siirtämistä toisaalle, tämä kun ei ollut ensimmäinen kerta ja on hyvinkin raastavaa.

Onko ehdotuksia, missä olisi kätevää ja toimivaa blogia mahdollista pitää?

Edelleen vaan hirveää voimattomuutta. Tai no, ehkä tämä on jo jossain määrin laiskuuttakin, paljon olen silti töiden lisäksi tehnyt, mm. lisää töitä!

Eli todellakin lisää töitä. Teen eräälle entiselle luokkalaiselle pari vaatetta, näistä ihanista langoista, tulevaa ensimmäistä mallistoa varten. Todella opettavainen kokemus, en ole koskaan tullut ajatelleeksi edes mitään mietintöjä ompelun puolelta, jos ei ohjeita ole etukäteen.

Tämän lisäksi olen tehnyt täydellisen mullistuksen kotona; kantanut kirjahyllyn ja kulmapöydän kellariin, pistänyt sohvan palasiksi ja kellarista tuonut ylös nojatuolin ja toisen kirjahyllyn alaosan, joka toimittaa tästä lähin piirongin virkaa sisältäen käsityöjutut (mitä sinne nyt mahtuukaan). Edelleen täysi kaaos, monille tavaroille ei nyt ole paikkaa, kun kirjahyllyn ja pöydän vein pois, enkä vielä ole saanut hommattua uutta, kirjahyllyä tai matalaa hyllykköä, jonka olen suunnitellut toimivan myöskin irrallisen pöytälevyn toisena jalkana. Ei enää koskaan kaavojen piirtämistä lattialla!!!!!

Ja todellakin, nyt vihdoinkin näkyy lattiaa enemmän kuin kapea polku. :D

Samaisena viikonloppuna tuli vietettyä tyttöjen iltaa/pikkujouluja suvun naisimmeisten kanssa, ainakin osan. :) Mukavaa oli ja siitä sitten tulikin suunnistettua vanhempien luokse. Äidin kanssa päädyimme koristelemaan äidillä jo pitkään haaveissa ollutta jouluverhoa. Tämä on ommeltu kolmesta kappaleesta ja koska pituutta oli paljon ehdotin syviä laskoksia hiukkasen elävyyttä tuomaan. Tässä hiukkasen maalailuja. :)

Pohdittiin ja ideoitiin ja neuvoinkin muutamia kohtia sitten tekemään kolmiulotteisena, eli ei pelkkää väriä.

Sainkin tuossa toissa viikolla sitten kuva, että nyt on verho valmis. :)

Keskeneräisessä kuvassa näkyy vain tasainen vihreä pohja, mutta siihen vielä maalailin mistelinlehtiä. ja jätin aukot nyöreille, johon ehdotin käytettäväksi satiini- tai silkkinauhaa ommellen. Kranssista roikkuu myöskin maalattuja pötköjä, joiden päässä helmet. Ja mistelin marjat ovat tietenkin yhteen ommeltuja pienen pieniä massapallokimppuja. :)

Ja oma måste!  Mitäs punaista sieltä toisen laskoksen alta pilkottaa!

Äiti oli kovin pahoillaan, että halusin tuon piirtää laskoksen alle. :)

Pitkän miettimisen jälkeen onnistuin myöskin eilen töissä ensimmäistä kertaa ikinä neulakinnastekniikassa!

Vielä kun oppisin kääntymään tai yhdistämään, pelkällä pötköllä kauas pötkitä. :) Nämä olivat Oslo-solmuja/silmukoita.

Neulanhan olen omistanut jo vuosia ja halunnut oppia tekniikan vähintään yhtä kauan. Kerran pari olen aiemmin kokeillutkin, muttei siitä tullut kyllä yhtään mitään ja turhauduin, eli jäi nekin haaveet taas taka-alalle.

Nyt kuitenkin uudella innolla jatkamaan harjoittelua! :)

Juuri sain veljen lahjankin valmiiksi, mutten vielä viiti vilautella, tiedä koskaan kuka tänne eksyy, aaton jälkeen sitten. :)

Nyt on sitten tuo Ambrosia aka A Touch Of Victorian Times valmis! Tai siis ainakin periaatteessa... Tarvisi toisen hihansuunpäättelyt purkaa ja tehdä pienemmillä puikoilla uusiksi... Kun löytäisin vielä ne puikotkin jostain...

Ehkä tuon joskus saa käyttöön. :D

Ja koska se neule päättyi, niin aloitinpa uuden. Jo viime talvena mietin pitkään ja hartaasti huopikkaita ja niitäpä siis päädyin tekemään. Ohjeitakin etsin ja läräsin, en kuitenkaan jaksanut printata yhtäkään, kotona kun en oikeastaan nykyään enää edes neulo, niin heitinpä päästä vallan.

Tämännäköiset ovat tällä hetkellä.

Kädentaitomessuilta hommattu hahtuvakiekko ollut kulutuksessa ja puikot kokoa 6,5. Eihän nämä vielä tässä vaiheessa minkäännäköiset ole, mutta kun tällä tavalla alkaa taas vertailla. :)

En aivan kuitenkaan ole tyytyväinen pelkkään yhden kerroksen neuleeseen, vaikka sen vuoksi hiukkasen pienempiä puikkojakin yritin käyttää, että tiiviimpää tulisi, niin teenpä vielä erilliset pohjat näihin ja samalla olisi tarkotus jonkinmoista ergonomista muotoilua yrittää saada. Eli pohja ja muotoilu tuohon väliin tulee Novitan Huopasesta. Ensimmäinen tällä hetkellä tässä vaiheessa.

Ehkä nuo vielä täksi talveksi saisi töihin jalkaan, niin ei tarvitsisi enää piitata vedosta!

Nyt Viron käsityölehden pariin omenoiden kuivumista odotellessa. :)

Otsikon mukainen olotila onkin ollut tässä nyt viime aikoina. Väsyttää, väsyttää, väsyttää ja väsyttää.

Koko vuosi on ollut kamala, puolet ajasta menty ylikierroksilla eikä kovinkaan paljon ole vissiinkään tullut oikeasti levättyä. Kostautuupa siis nyt.

On tässä silti tullut jonkun verran tehtyä.

Tässä viime ajoilta hiukkasen.

Halloweenpukua tehdessä tuli myöskin tehtyä kaulakoru ja korvakorut lasihelmistä, bling-bling vahahelmistä, kristalleista ja makeanveden helmistä.

Juuri itseni näköinen kyllä. :)

Itse halloweenpukukin on täällä vielä vilauttamatta eikä tietenkään yhtään kuvaa nyt ole valmiista tuotoksesta. Noh, tässä lähes valmis puku.

Puku on toteutettu kahdesta kappaleesta ja muotoiltu nuken ja itseni päällä. Hyvin yksinkertaiset ratkaisut, koska tästä ei ollut tarkoituskaan tulla mestariteosta. :) Verkkokangas on alunperin vitiä keinokuitua, mutta kokeilinpa niinkin ihanaa sörsseliä värjäämiseen kuin kahvilirua, käytettyjä kahvinpuruja, teepusseja sekä loraus- pari soijakastiketta. Ja kaikki sekaisin ja kansi päälle muun puuhailun ajaksi! :D

Yllättävän mukava väri. Pääntien härpäke on Ylöjärven vahinkokeskuksesta löydetty punottu (makramee?) kaulanauha, jonka sitten ompelin tuohon kiinni. Empiirileikkauksesta roikkuu verkkokankaan parina pesukoneessa pilalle värjääntynyttä shifonkia ja organdia epämääräisinä suiruina. Tässä olin vain mallannut noita silkkikukkasia, eli eivät ole kuin työnnettynä verkosta läpi. Helmaan lopulta ompelin jokusen irtolehden. Enemmän ja joka puolelle olisin halunnut, muttei jotenkin tuntunut mikään miellyttävän silmääni silloin.

Hiukset olivat tällainen tuulenpesä.

Myöskin Ambrosiani on nyt tähän vaiheeseen asti päässyt. Hihat ovat valmiit, samoin pääntien i-cord reuna, tosin tarvii vielä vasemman  hihan päättely tehdä uudemman kerran, muistanut silloin teinkö päättelyn isommilla puikoilla vai en ja pieleen meni pohtiminen. I-cord reunakin on sovellettu sillä en vain ymmärtänyt kirjallista ohjetta vaikka sen kuinka päin olisin asettanut. :P

Hihat siis on aivan sovellettu, koska alkuperäinen malli on lyhythihainen. Näihin tuli tällaiset hauskat puhvit, jotenkin mielsin tämmöisen sopivan koko mallille hyvin. Hyvin viktoriaaninen malli jotenkin. :)

Alla onkin sopivasti tyrkyllä uusin löytöni työpaidoista, olen niin ihana asiakaspalvelija!

Tänä viikonloppuna onkin sitten tullut harrastettua toimintaterapiaa a'la viime hetken isänpäivälahjaa yhdistettynä shibori-värjäyskokeiluun. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan vain otettu lunkisti ja tullut syötyä hyvin. :)

Paita siis oli alunperin tällainen tylsä meleerattuharmaa. Edessä yrittää olla kissan pää ja alempana askeleita. Takana poispäin asteleva kissa (vältin kiusauksen!).

Tämä siis tuli toteutettua suurimmaksi osaksi Nui shiborina, ainoastaan yritin Miura shiboria kokeilla tuossa tassujen kanssa varpaissa.

Tässä ompeleet aivan suppuun vedettynä.

Sinistä väriä, saunaa, huuhtelua ja kuivuria välissä, sitten sitä uskalsi jo katkoa langat ja katsoa tuliko siitä edes mitään.

Tassuissa oli jäljellä yhteensä vain 3 vervasta, mutta ihan hauskat noin muuten. Edessä oleva pää näyttää silti enemmän ketulta kuin kissalta. :) Takakappale sitä vastoin onnistui yli odotusten ja olen hyvinkin tyytyväinen tähän.

Tätä tulen ehdottomasti harrastamaan jatkossakin! Kaapissa itseasiassa olisi muutamia pussilakanoita odottelemassa väriä, ehkä sitä vielä jotain keksii... :)

Ja koska väriä oli vielä ämpärissä, eikä viti oikein ole minun värini, niin kokeilinpa saada liukuvärjäystä tähän toppiin. Ei nyt ihan mennyt niin kuin Strömsössä, mutta on tuo silti jo paljon mukavempi kuin pelkkä viti!

Vielä pitäisi keksiä sutattava kuva tähän ja pinoon odottamassa olevia toppeja. :)

Tulin myöskin tehneeksi hiukkasen hys hys juttuja, eli jouluaattoa odotellessa. :)

Kokeilimme myöskin äidin kanssa hiukkasen heijastimia. Eivät osanneet sanoa varmaksi Hobby Pontissa, että toimiiko heijastin kunnolla vaikka tussilla suttaisikin päälle. Kokeilinpa siis ja ihan hyvin tuntuisi toimivan. Muutenkin erikoisemmat heijastinkankaat hankittuna, mustaa ja valkoista. :) Ehkä nämä vielä jossain vaiheessa paikkansa löytävät!

Ja isänpäivän kunniaksi tuli tehtyä vielä unelmatorttuhalko. Ikävästi vain tarttui pinta kiinni leivinpaperiin. Ei se mitään, lykkäsinpä silti päälle rumat suklaiset koristeet! :D

Jotenkin tuntuu tämän postauksen jälkeen, että tämä kipale todellakin taitaa kuvata minua erityisen hyvin.. :D

Kakku, joka taitaa jäädä koskematta.

Ja ihan itse, joka lähden kohta huitelemaan tunnistamattomana ihmisten ilmoille. :D

Karmaisevaa Halloweenia kaikille, syökää hyvin ja nauttikaa!

Ja todellakin, ostin pari piuhaa lisää Knit pro varastooni, jotenkin tuntuu olevan kaikki pitkät jossain omilla teillään. :)

Myöskin seuraavaa neuletta varten lyhyemmän 4,5 päät.

Mutta vaikka reissu kesti lankamaailmassa vain 13 minuuttia (junasta noususta alkoi ja asemalaiturille takaisin pääsemiseen päättyi aika) niin tuli sitä muutakin löydettyä, vähän poisto lankoja ja pitkään kuolattu zauberball. ^^

Kävinpä myös hiukkasen metsästämässä silkkikukkia, eli lehtiä, halloweenpukua varten. Noh, en niitä löytänyt kohtuulliseen hintaan, mutta törmäsin tämmöiseen kummajaiseen: Novitan Varpu-lankaa!

Tästä kuvasta ei edes ymmärrä kuinka mieletön kerä on, kerässä 200g jotakin mohair-villa-keinokuitu sekoitetta ja itse mytty on lähes pään kokoinen. :D

Totesin vain samantien, että tuskin tulen koskaan enää missään tähän törmäämään ja näin mukavat värit, joten otanpa pari kerää. Olen edelleenkin samalla kannalla, kauppaan jäi äidin ja minun jäljiltä joku kymmenisen kerää ja siihen hintaan tuskin kovinkaan kauaa siellä pölyttyvät.

Mutta on nuo vaan ihanat! :D

Olen todella hyvä lomailija, hiki hatussa vain istunut television ääressä ja neulonut. :D

Siksipä onkin Ambrosiani jo tässä vaiheessa.

Malli hiukkasen turhan niukka kaikista mitoitusten miettimisistä huolimatta, mutta eiköhän pahin niukkuus helpota pingoituksessa ja oikeanlaisella kiinnityksellä. Eli lähes valmis miehusta. :)

Seuraavan oletettavimmin teen 4,5 puikoilla 4:sen sijaan.

Tänään voisin erehtyä hiukkasen fimoilemaan, kädet meinaa hiukkasen reistailla kaikesta tästä yksitoikkoisesta neulomisesta.

Tulipa tuossa maanantaina hiukkasen kokeiltuakin ja kehittelin sitten eräänlaisen omenapiiraan ohjeen. :D

Poikaystävä ilmoitti aloittavansa karppaamisen muutama viikko sitten ja on nätisti pysynyt ruokavaliossa. En itsekään ruokavaliota pahakseni laita, sillä tulee turhan vähän kasviksia syötyä, mutta olen silti hirveä sokerirotta. Eli makeaa saatava ja tarvitseehan tarkalla ruokavaliollakin olevan joskus saada herkutella! Ei sitä muuten jaksa.

En siis löytänyt ohjetta suoraan, joten sovelsin. Loppu tulos oli näinkin ruma. :)

Jos nyt kuitenkin kaivaisin massat esille ja aloittaisin leikkimisen.

Ja koska on loma, oli vihdoinkin aikaa aloitella jokin kunnollinen neule. Kesällä ostin Interweave knitsin ja siellä ihastuin malliin Ambrosia. Tämänpä siis aloitin, vielä kun olen pitkin loppukesää ja syksy hamstraillut halvahkoa Novitan luxus cloudia. Nyt onkin siis tarpeet kahteen takkiin ja molempia muokkaan alkuperäisestä ainakin sen verran, että hihoista tulee täyspitkät. :) Toiselle tulevat muutokset näkee sitten toista työstäessä, en nyt vielä paljastele siitä sen enempiä. :)

Elikkäs, aloitin tämänkin jo perjantaina, ihan onnesta soikeana ja sitä olen edelleen!

Lanka on taivaallista, jotain mihin en ole tottunut Novitan suunnalta (harmi, että taitaa olla valikoimista poistuva lanka). Edistystä on myöskin tullut ihan mukavasti. Ja sen lisäksi etten aiemmin olekaan tehnyt kuin yhden neuletakin aikuisen koossa, niin tämähä on myöskin pääntieltä alkava malli ja minä pidän tästä! En tykkää saumoista, joten tässäkin olen minimoinut jo valmiiksi kaikki mahdolliset saumantapaisetkaan, eli loinpas kainalon silmukat näin.

Saa suoraan poimittua tuosta, eikä edes tule minkään asteen kovaa/ kiristävää kohtaa, ihanaa! ^^

Tähän mennessä olen siis jo neulonut puolisentoista kerää ja toivon innostuksen pysyvän pitkin lomaa. Jos nyt pysykään yllä, niin on kyllä paljon muitakin materiaaleja mukana, joten ei edes tekeminen lopu kesken, vaikken kotona lomaani vietäkään. :)

Leffaa leffan perään, niin eiköhän sitä kummasti tule tikuteltua! (+ lähikaupassa olisi seiskaveikkaa 3 kerää 10e, sais lisää värjättäviä, niitähän en olekaan yhtään hamstrannut lähiaikoina...)

Olen myöskin kokeillut erästä pitkään mieltä kaihertanutta palmikkoa tässä menneellä viikolla. Tällä hetkellä tulos on tämä.

Silmukathan on siis luotu tuohon keskelle pikku hiljaa, jolloin tulee tuollainen mukava liekkimäinen muoto. Mallitilkkuahan ei voi tehdä, niin suoraan vaan sukkaa neulomaan! Tämäkin lähempänä miesten kokoa, vaikkei omakaan jalka mikään siroimmasta päästä ole. :D

Ehkä joku näitäkin suostuu käyttämään, kunhan valmiiksi saan. Lanka itsevärjättyä, oletettavimmin Nallea.

Tässä vielä vilautuksena läpäisemättömän näytön työ.

Tiedostan, että parannettavaa on, mutta pakko myöntää, että vaate istuu niin paljon paremmin veljeni päällä, jolle tämä on tehny, kuin tämän perusmallisen nuken. :)

Not elokuva pyörimään ja puikkoja heiluttelemaan!

Tämä onkin sitten aikalailla avautumista (sisältää suoraa suomenkieltä), joten jos on valmiiksi huono päivä tai muuten vain ei kiinnosta, raksi löytyy nurkasta! :)

Itsellähän nyt sitten loppui koulu. Harvinaisen paska koulu olikin, koulutuksesta puhumattakaan. Enkä edes valmistu!

Koko koulutuksen ajan on ensin käyty läpi perusasioita ja kun pyydämme käymään läpi jotain muuta tarkemmin, oli vastaus "nämä(kin) asiat on varmasti käyty läpi siellä aiemmissa koulutuksissa". Mielenkiintoista vain kun luokalla oli ihmisiä moneen lähtöön, peruskoulutuksista, muutamaa alan koulutusta käynneitä ja alan ammattikorkean käynneitä ja silti ei näistä "varmasti käyty läpi aiemmin" asioista ollu kenelläkään mitään havaintoa.

Kouluun oli alunperin haastattelu ja selvästikin olimme pilottiryhmä. Kaikkia opettajia ei edes ollut koulutuksen alkaessa, saati että niitä olisi vielä muutamien tuntien jälkeenkään. Haastattelussa lupailtiin paljon ja juuri sitä mitä itsekin halusi päästä petraamaan. Ja kattia kanssa. Hyvin paljon käytiin läpi asioita, joita ei oikeastikaan olisi tarvinnut käydä läpi tai ei edes kuulu kenenkään meistä opiskelijoiden mielestä edes tulevaan toimenkuvaamme.

Keväästä sitten laittelimme muutamiin erinäisiin paikkoihin (mm. opetusministeriöön) reklamaation eteenpäin koko koulutuksesta, ihan koko luokan voimin. Koulun puolesta olikin sitten alavastaavan ajatukset kyseisestä reklamaatiosta sitten "ai se paperilappunen?". Mitään emme olekaan muuten kuulleet koko asiasta, mutta viime lukuvuoden opettajalla päättyi työsopimus, mikä ei myöskään ollut mitenkään meidän edun mukaista.

Syksyn sitten ollut asioita hoitamassa opettaja, jonka on ehkä joskus käytävällä sattumalta nähnyt tai muutaman kerran luokassa, jos ei henkilökohtaistamiskeskustelua tässä lasketa mukaan. Myöskään keneltäkään koulussa ei saanut missään vaiheessa mihinkään kysymyksiin suoria vastauksia vaikka kysymys olisi miten muotoiltu niin, että vastaukseksi riittäisi kyllä tai ei. Muutamia kertoja jotakin kysyessä lopputuloksena oli puolen tunnin jaarittelu, joka ehkä jossain hämärän rajamailla sivusi kysymystä? :D

Kaiken kaikkiaan en koe hyötyneeni tästäkään koulutuksesta mitään, olen lähinnä saanut vain takkiin. Tokihan meidän koko luokka on aivan mahtava ja toivottavasti pidämme yhteyttä jatkossakin. En kuitenkaan koe oppineeni tässä vuoden aikana mitään uutta (en usko, että hämähäkinseitin todellinen vahvuus on laskettavissa tärkeäksi tiedoksi ja tämänkin opin luokkalaiselta :D). En myöskään ole saanut minkäänlaista lisävarmuutta työskentelyyn, joka oli suurin motiivi koulutukseen lähtemiselle. Olen vain raatanut töitä niskalimassa, viimeiseen kuukauteen en ole omannut oikeastaan minkäänlaista sosiaalista elämänmuotoa, kaksi ja puoli kuukautta on otsassa töröttänyt elin. Ja mikä parhainta, olen maksanut tästä huvista!

Maanantaina kun astuin koulun ovista ulos toisiksi viimeisen kerran (oletettavasti) loppui niin kestovitutus, stressi kuin kiire. Hoksasin myöskin, että nythän on aikaa vaikka mihin! Ja kohta myös varaa!

Arvailin kyllä, ettei viimeinen näyttö mennyt läpi, mutta se kaikki paha olo loppui kuin seinään, eikä edelleenkään harmita yhtään. :)

Eilen sitten olikin hieno päivä ja varmasti yksi niistä parhaista asioista koko koulutuksessa. Käväisimme Turussa yritysvierailulla ja oli aivan mahtava ja avartava kokemus!

Ei voi muuta sanoa kuin, että otan osaa tuleville tutkintolaisille. Onneksi se on nyt loppu, eikä välttämättä tarvitse edes enää koskaan tätäkään asiaa enää ajatella!

Kiitos ja anteeksi.