Kun kaikkea olen nyt vaihteeksi hehkutellut, niin ihmettelempä välillä elämän menoa...

 

Tänään palkkanauhaa tuijotellessa nousi kuuluisa iso K otsaan. En vain ymmärrä, miten työnantajat kehtaavatkin viilata linssiin minkä ehtivät. Luulevatko he oikeesti ettei kukaan huomaa/ tiedä/ jaksa vaivautua, vaikka aivan laittomasti kirjataan koko tilinauha, lisistä tiedetään ja ymmärretään silloin tällöin ja mitään mahdollisuuksia ylitöihin ei ainakaan kysellä, oletetaan vain onnistuvan. Onneksi kuulun liittoon, joten toivottavasti saan aloitettua kunnon käristelyn, mutta pistää silti jurppimaan, tana...!

Siispä tänään lenkillä pääsi onneksi pohtimaan, että mitähän sitä sitten keksisi, en todellakaan meinannut tällaiseen firmaan enää jäädä. Josko itse jotain laittaisi pystyyn, mutta mikä sitten toimisi ja millä saisi edes leivän pöytään ilman itkua ja hampaiden kiristelyä. Siinäpä pulma! :D

Ideoita olisi vaikka ja kuinka, kaikki vain vaatisivat pääomaa, eikä ole mitään takeita, että mikään näistä toimisi, riittäisiköhän uskallusta kokeiluun. Olisi mahdollisesti jopa yhtiökumppanikin jo tiedossa!

Tarvitsee kypsytellä ideaa vielä ja maistella ja haistella tuulahduksia. Ehkä siitä joskus vielä jotain tulee tai sitten ei! Haaveillen jaksaa ainakin vielä jonkun hetken tätäkin moskaa ja tappelua...

 

Puuuuuuuuh, kylläpä helpotti.

Kiitos ja anteeksi. *niiata niksauttaa*