Otsikon mukainen olotila onkin ollut tässä nyt viime aikoina. Väsyttää, väsyttää, väsyttää ja väsyttää.

Koko vuosi on ollut kamala, puolet ajasta menty ylikierroksilla eikä kovinkaan paljon ole vissiinkään tullut oikeasti levättyä. Kostautuupa siis nyt.

On tässä silti tullut jonkun verran tehtyä.

Tässä viime ajoilta hiukkasen.

Halloweenpukua tehdessä tuli myöskin tehtyä kaulakoru ja korvakorut lasihelmistä, bling-bling vahahelmistä, kristalleista ja makeanveden helmistä.

Juuri itseni näköinen kyllä. :)

Itse halloweenpukukin on täällä vielä vilauttamatta eikä tietenkään yhtään kuvaa nyt ole valmiista tuotoksesta. Noh, tässä lähes valmis puku.

Puku on toteutettu kahdesta kappaleesta ja muotoiltu nuken ja itseni päällä. Hyvin yksinkertaiset ratkaisut, koska tästä ei ollut tarkoituskaan tulla mestariteosta. :) Verkkokangas on alunperin vitiä keinokuitua, mutta kokeilinpa niinkin ihanaa sörsseliä värjäämiseen kuin kahvilirua, käytettyjä kahvinpuruja, teepusseja sekä loraus- pari soijakastiketta. Ja kaikki sekaisin ja kansi päälle muun puuhailun ajaksi! :D

Yllättävän mukava väri. Pääntien härpäke on Ylöjärven vahinkokeskuksesta löydetty punottu (makramee?) kaulanauha, jonka sitten ompelin tuohon kiinni. Empiirileikkauksesta roikkuu verkkokankaan parina pesukoneessa pilalle värjääntynyttä shifonkia ja organdia epämääräisinä suiruina. Tässä olin vain mallannut noita silkkikukkasia, eli eivät ole kuin työnnettynä verkosta läpi. Helmaan lopulta ompelin jokusen irtolehden. Enemmän ja joka puolelle olisin halunnut, muttei jotenkin tuntunut mikään miellyttävän silmääni silloin.

Hiukset olivat tällainen tuulenpesä.

 

Myöskin Ambrosiani on nyt tähän vaiheeseen asti päässyt. Hihat ovat valmiit, samoin pääntien i-cord reuna, tosin tarvii vielä vasemman  hihan päättely tehdä uudemman kerran, muistanut silloin teinkö päättelyn isommilla puikoilla vai en ja pieleen meni pohtiminen. I-cord reunakin on sovellettu sillä en vain ymmärtänyt kirjallista ohjetta vaikka sen kuinka päin olisin asettanut. :P

Hihat siis on aivan sovellettu, koska alkuperäinen malli on lyhythihainen. Näihin tuli tällaiset hauskat puhvit, jotenkin mielsin tämmöisen sopivan koko mallille hyvin. Hyvin viktoriaaninen malli jotenkin. :)

Alla onkin sopivasti tyrkyllä uusin löytöni työpaidoista, olen niin ihana asiakaspalvelija!

Tänä viikonloppuna onkin sitten tullut harrastettua toimintaterapiaa a'la viime hetken isänpäivälahjaa yhdistettynä shibori-värjäyskokeiluun. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan vain otettu lunkisti ja tullut syötyä hyvin. :)

Paita siis oli alunperin tällainen tylsä meleerattuharmaa. Edessä yrittää olla kissan pää ja alempana askeleita. Takana poispäin asteleva kissa (vältin kiusauksen!).

Tämä siis tuli toteutettua suurimmaksi osaksi Nui shiborina, ainoastaan yritin Miura shiboria kokeilla tuossa tassujen kanssa varpaissa.

Tässä ompeleet aivan suppuun vedettynä.

Sinistä väriä, saunaa, huuhtelua ja kuivuria välissä, sitten sitä uskalsi jo katkoa langat ja katsoa tuliko siitä edes mitään.

Tassuissa oli jäljellä yhteensä vain 3 vervasta, mutta ihan hauskat noin muuten. Edessä oleva pää näyttää silti enemmän ketulta kuin kissalta. :) Takakappale sitä vastoin onnistui yli odotusten ja olen hyvinkin tyytyväinen tähän.

 

Tätä tulen ehdottomasti harrastamaan jatkossakin! Kaapissa itseasiassa olisi muutamia pussilakanoita odottelemassa väriä, ehkä sitä vielä jotain keksii... :)

Ja koska väriä oli vielä ämpärissä, eikä viti oikein ole minun värini, niin kokeilinpa saada liukuvärjäystä tähän toppiin. Ei nyt ihan mennyt niin kuin Strömsössä, mutta on tuo silti jo paljon mukavempi kuin pelkkä viti!

Vielä pitäisi keksiä sutattava kuva tähän ja pinoon odottamassa olevia toppeja. :)

Tulin myöskin tehneeksi hiukkasen hys hys juttuja, eli jouluaattoa odotellessa. :)

Kokeilimme myöskin äidin kanssa hiukkasen heijastimia. Eivät osanneet sanoa varmaksi Hobby Pontissa, että toimiiko heijastin kunnolla vaikka tussilla suttaisikin päälle. Kokeilinpa siis ja ihan hyvin tuntuisi toimivan. Muutenkin erikoisemmat heijastinkankaat hankittuna, mustaa ja valkoista. :) Ehkä nämä vielä jossain vaiheessa paikkansa löytävät!

 

Ja isänpäivän kunniaksi tuli tehtyä vielä unelmatorttuhalko. Ikävästi vain tarttui pinta kiinni leivinpaperiin. Ei se mitään, lykkäsinpä silti päälle rumat suklaiset koristeet! :D

 

Jotenkin tuntuu tämän postauksen jälkeen, että tämä kipale todellakin taitaa kuvata minua erityisen hyvin.. :D